Mañana

Neulominen ja virkkaus eivät ole minun vahvuuksiani.

Liian hidasta, kestää pitkään, ei tule valmista millään - menee päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia... Onko ne silloin valmiina enää edes sopivia tai muodissa?!

Mutta silti aina välillä aloitan. :)

Päätin tammikuussa, että nytpä nopsaan neulon typylle uudet keltaiset säärystimet. Kun se niin kovasti keltaisesta tykkää ja ne ovat helpot ja valmistuvat nopeasti. (HAH!)

Nyt maaliskuussa ollaan menossa tässä vaiheessa:

Mutta onhan keväälläkin vielä kylmiä kelejä..? Tosi myöhäänkin keväällä on! Ja ainakin Inarissa on kesälläkin!!

On muuten meidän tyttö varustautunut sitten mahdollisiin kesän kylmiin keleihin.

(Kunhan nyt tulisivat edes siiheksi valmiiksi...)

Ja on ne ainakin rakkaudella tehty. :)

Tämän virkkausprojektin aloitin jo ennen tytön syntymää. "Jos tekisi vauvan sänkyyn päiväpeiton isoäidin neliöistä?"

Sitten se meni ja kasvoi ulos pinnasängystä ennen kuin ehdin niin pitkälle.

Nyt ollaan menossa suunnilleen siinä vauvanpeitto-koossa, mutta ei tällä tahdilla millään saa junnusänkyyn sopivaa peittoa aikaiseksi.

Mutta on se silti aika kaunista.

Jos vaikka jotenkin soveltaisi? Jätämme hautumaan... :)

Häiden jälkeen (helmikuussa 2008) uhosin tekeväni miehelle villapaidan.

Käytiin yhdessä ostamassa lankaa ja ainoa täysivillainen joka siihen hätään löytyi, oli puikkosuosituksella 3-3,5. (Ei, yksikään hälytyskello ei soinut päässä!)

Kokeilin ensin puikoilla 3,5, mutta totesin että ei muuten valmistu ikinä. 

Kului pari vuotta etten koskenutkaan työhön.

Kysyin mieheltä, että haittaako jos tulee vähän harvempaa. Ei kuulemma haitannut, pääasia että tulisi joskus jotain.

Ostin kauniit puiset nro 5 puikot ja itsevarmuus kukoisti.

Tuli harvaa (ja rumaa), muttei valmista. 

Kului pari seuraavaa vuotta.

Viime keväänä sain uuden idean. Jos tekisikin paidan erilaisista tilkuista! Niitähän on kiva tehdä ja paita syntyy lähes huomaamatta. 

Ei syntynyt.

Olisiko tuossa nyt tilkkuja puolikkaan takakappaleen verran? Tai vajaamittaisen hihan..?

Mutta suurella rakkaudella tätäkin tehdään! :)

Kuinka monta on paljon?

Eräänä aamuna kun vein tytön päiväkotiin uudessa mekossa, hoitaja totesi, että hänellä on kyllä paljon mekkoja! Liekö äidilläkään yhtä monta?!

No on minullakin nyt ainakin yksi!

Tarpeellista tavaraa?

Jos pesukoneen päällinen olisi kupera, niin siihen ei (ehkä?) kerääntyisi niin herkästi kaikenmoista joutavaa roinaa.

Vaan kun ei ole, niin olen yrittänyt ratkaista asian virkkaamalla pari koria, joihin voi kerätä ainakin niitä kaikkein tarpeellisimpia juttuja.

Kuten nyt esimerkiksi kylpyankka ja sukkapidikkeet...  ;)

"Tehdäänkö helmikoruja?"

Onpa käynyt kerran jos toisenkin niin, että äiti on ehdottanut lapselle että otetaanko helmet esiin ja tehdään koruja, johon pieni on innolla suostunut. 

Jostain syystä isomman into on kuitenkin kestänyt kauemmin kuin pienen... :)

Kantapään kautta opittua

Kävipä kerran niin, että kuukauden vanha puhelin otti ja tipahti asfaltille. Ja näyttöhän siinä hajosi, mikä varsinkin koskeutsnäytölle on aika kriitiinen juttu.

Päätin minimoida uudet kolhut ja sen seurauksena syntyi puhelimelle oma makuupussi, jossa sen saa halutessaan vaikka kaulaan roikkumaan. 

Yritähän vielä heittäytyä hajalle!

(Tai no, älä yritä - siinä saattaa kaatua jo kantajakin.)

Ajatus!

Olipa kerran tylsän tylsä pumpulipussi. Siis sellainen ihan tavallinen, tuiki tavallinen.

Yhtenä päivänä mieleen muistui ystävän antama joululahja, tai oikeastaan lahjapaperin virkaa hoitanut kaunis kangaspussi.

Ja siitä se ajatus sitten lähti! ;)

Rojun jalostusta

Itse tekeminen on ehkä kaikkein palkitsevinta silloin, kun jostain kaapissa lojuvasta roinasta saa tehtyä käyttöön jotain uutta ja kivaa.

Kuten esimerkiksi:

Säilykepurkeista ja tapetinjämistä kynätelineitä:

Äidin (kirppis)löydöistä mekkoja pienelle:

Olisihan se kovin söpöä, kun pieni kulkisi samassa paidassa, kuin äiti

vuoden 2007 Ilosaarirockissa.

Olisi juu, jos lapsi vaan suostuisi laittamaan kyseisen mekon päälleen... ;)

Anopin virheostoista t-paitoja pienelle:

Ja juu, on meillä silitysrautakin - itse asiassa kaksikin - mutta ihan kaikkeen ei aika tai into riitä! :)

Kansalainen oppii

Mitä yhteistä on seuraavilla:

elävän mallin piirustus, aerobic, huovutus, piano, öljyvärimaalaus, videokuvaus ja editointi, keramikka, ranska, lasihelmien valmistus, hopeasavi, paperin valmistus, korukivenhionta- ja hopeatyö?

Vastaus on kansalaisopisto. Jotkut näistä olivat koko lukuvuoden kestäviä, jotkut lyhyitä viikonloppukursseja. Joistakin innotuin kovasti, joistakin aika vähän... :)

Keramiikka:

Hopeasavi:

Tämä riipus syntyi kurssin viimeisenä työnä, kun tuubissa ollut puristettava savi piti äkkiä käyttää loppuun. Puristelin epämääräistä syheröä niin pitkään kuin tököttiä riitti ja mietin että saas nähdä mitä tästä tulee.
No, siitähän tulikin yksi suosikkikoruistani ikinä. :)

Lasihelmien valmistus:

Suurin osa tämän kaulakorun helmistä syntyi itse asiassa vasta kurssin jälkeen, mutta idea ja kipinä tuli kurssilla.

Kuva: Sari Muhonen

Korukivenhionta ja hopeatyö:

My precious... ;)