sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Työkaveri oli hankkinut älyttömän tyylikkään lasisen eväsrasian ja vaikka siinä on silikoninen suojus, niin toivoi sille pehmustettua kuljetuskassia. 

Kun kaverilla oli jo kangaskin valmiina, niin minä lupasin mielelläni tehdä kassin korvaukseksi edellisviikon "taksipalveluista". :)


Vuoriksi laitoin sinisen mustaa tikkikangasta kaksin kerroin.

Sydänpehmo ja värityskassi

Kun tyttärellä on ikää 6 vuotta ja kavereilla suunnilleen saman verran, niin aina välillä tulee mieleen, että onkohan tässä maailmassa jo ihan riittävästi pinkkiä muovia?

Parien kaverisynttäreiden lahjoja miettiessä tämä ajatus tuli taas aika voimakkaana mieleen ja halusin omalta osaltani vaikuttaa asiaan.

Niinpä yhdelle pikkuneidille syntyi kaapien kätköistä löytyneistä tarpeista 
tarkkojen ohjeiden mukainen pehmosydän:



 Toiseen osoitteeseen puolestaan lähti Ikean "värityskankaasta" tehty kassi, jonka sisällä oli kankaan värittämiseen soveltuvat tussit:


Typy halusi lisätä sinne vielä itse tekemänsä Hamahelmiperhosen.


lauantai 5. maaliskuuta 2016

Maailman hienoin kännykkäkotelo!

Reilun puoli vuotta sitten ostin uuden puhelimen ja halusin sille sellaisen kotelon, joka suojaisi sitä maksimaalisen hyvin kaikissa tilanteissa.

Paikallisten kauppojen tarjonta oli umpitylsää, joten eksyin tilaamaan kiinalaisesta verkkokaupasta silmää miellyttävän version. Hinta ei ainakaan päätä huimannut, n. 6 euroa kotiinkuljetuksineen.


Ilo ei kuitenkaan ollut kovin pitkä, sillä jo puolen vuoden käytön jälkeen
keinonahka alkoi antaa periksi ja värit haaleta. 

Menin uudestaan samaiseen verkkokauppaan ja tällä kertaa halusin tilata ihan oikeaa nahkaa olevan, ja olisi tuo saanut vaikka maksaakin enemmän.

Löysin mieleisen ja kuvauksen perusteella kotelon piti oleman nahkaa. Tilasin tuotteen, vaikka hinta oli edelleen ihan yhtä naurettavan halpa ja se herätti omat epäilykseni - erityisesti tuotteen eettisyydestä. Kun kotelo jonkin ajan päästä tuli, huomasin että se oli ihan tisma samaa keinonahkaa kuin edellinenkin ja lisäksi sisusta oli äärimmäisen ällöttävän pinkki! Miten en ollut sitä nettikuvissa huomannut?!

Nyt minua alkoi jo kyllästyttää koko kuvio ja tuskailin, että mistä saisi oikeasti kivan, mutta tarpeeksi suojaavan kotelon puhelimelle. Pelkkä pussi ei riittäisi, koska pelkään nimenomaan sitä, että puhelin tippuu kädestä käytön aikana ja siinä ei puhelimesta erillään oleva pussukka paljon mieltä lämmitä kun näyttö on siruina. Bonusta olisi, jos kotelo olisi (suomalaista) käsityötä.

Jossain vaiheessa mieleen hiipi, että voisikohan tällaisen tehdä itse? Ei tuossa niin montaa saumaa ole ja jos oikeaa nahkaa käyttäisi, niin huolittelujen kanssakaan ei tulisi ongelmia. Päätin ottaa vanhasta kotelosta mallia ja kokeilla.



Purin vanhan kotelon osiin...


... ja otin siitä talteen kaiken käyttökelpoisen.


Nahkavarastoista löytyi joku ikivanha oranssi mokkahameen raato, jonka poimin mukaani joskus kirpparilta. Se oli juuri täydellinen tähän projektiin. 
Vuoreksi valikoitui mustaa, vähän ohuempaa ja mukavan pehmeää nahkaa.



Aikaa kului kokonainen päivä, eikä homma todellakaan 
edennyt kuin ompelijan käsikirjassa.

Ensin en halunnut kanteen mitään kuvaa, sitten sovittelin siihen jos vaikka minkälaisia nappeja, helmiä ja pitsiliinoja, 
kunnes lopulta sain päähänpinttymän kirjotusta auringosta.

 Ompelukoneeni vahvuuksiin ei tosiaankaan kuulu nahan applikointi ja välillä lanka jäi ihmeellisesti jumiin jonnekin puolakotelon uumeniin
ja välillä se hiutui naurettavan ohueksi säikeeksi.

Välillä piti tehdä Helinä-palapeliä, pelata Afrikan tähteä ja muutenkin yrittää viihdyttää flunssaista lasta - mutta kun vähän venytti ruutuaikaa ja ompelukoneen takaa huuteli ohjeita miten värityskuvia voi tulostaa itse, niin lopulta tuli valmista! 

Ja voi hurja miten tyytyväinen minä oon! Mun mielestä tämä on maailman hienoin kännykkäkotelo, ihan just sellainen kuin halusinkin!





sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Pikkumustia

Yhdestä joululahjasta tuli visio jo varhain syksyllä: käsikoru mustasta pitsistä.

Suunnittelin kaivavani juuri sopivan pitsinpätkän omista kätköistäni, päättelisin päät siististi, laittaisin mustat nepparit kiinnitykseksi ja vielä kovettaisin nauhan silitettävällä kovetusaineella. Piece of cake.

Käsikorun kaveriksi halusin virkata jonkun kaulakorun ja löysinkin hyviä linkkejä:
   
Koska käsikoru oli jo niin hyvin suunniteltu että se oli käytännössä tehty, niin kupeksin näiden muiden virkkailujen kanssa kaikessa rauhassa.



Aloitin ruususta, josta ohjetta seuraamalla tulikin aika jättimäinen (kuvassa alimpana). Noo, sovelsin ohjetta vähän ja seuraavasta tuli pienempi. Virkkasin välissä kaularemmin, josta tuli ihmeen hyvä suoraan ohjetta seuraamalla. Halusin kuitenkin lisää vaihtoehtoja ja tein vielä Afrikan kukan vaihdokiksi kaulakoruun. Jättiruusun kiinnitin mustaan hiuslenkkiin, josko vaikka lahjan saaja alkaa harrastamaan joskus flamencoa..? ;)

Lopulta jouluaatto oli jo ihan nurkan takana ja päätin vihdoin toteuttaa myös käsikorun. Vaan kappas, eihän mulla ollutkaan soveltuvaa pitsiä! Ja siinä sopivasti joulun alla kun jokainen tunti on ohjelmoitu jos jonkinmoiseen glögin hörppimiseen, niin meinasi jo oikeasti tulla hiki pitsin löytämisen kanssa. 

Lopulta kuitenkin löysin aika kivaa mustaa kukkanauhaa, joka kyllä oli ihan erilaista kuin olin kuvitellut, mutta synkkaa aika mukavasti tämän kukkateeman kanssa. Eikä sen tekemiseen oikeasti mennyt kuin hetki, varsinkin kun jätin kovetusaineen lopulta laittamatta kun vaikutti toimivan ilmankin varsin hyvin.

Oranssia!

Kaappiin oli taas kertynyt väärän värisiä vaatteita:
- yksi hailean vihreä kuviollinen mekko,
- yksi jo kerran mustaksi yritetty mekko,
- yksi tunika, jonka valkoiset reunat olivat muuttuneet jossain pesussa pinkihköksi,
- valkoiset trikoocaprit, jotka paljastivat liikaa, ja vielä
- yhdet ruskeat caprit, jotka olivat vähän väärän ruskeat.


Ei muuta kuin pesukoneeseen oranssin värin kanssa.

Muuten meni varsin mainiosti, mutta laimean värisen mekon pitsit eivät olleetkaan puuvillaa, joten ne jäivät edelleen laimeiksi.



Pitsiongelma ratkesi ratkojalla, muista tuli samantien käyttövaatteita.





Vai pitäisköhän nämä napitkin kuitenkin vaihtaa?! :)





Virvon varvon

Näin joulun jälkeen voi vaikka muistella muita kirkollisia juhlia,
kuten pääsiäistä!

(Tai sitten voi löytää arkistojen kätköistä kuvia, 
jotka on aikanaan jääneet postaamatta...)

Mutta tässä joka tapauksessa viime pääsiäisen virpomisvitsat. 
Kolmessa ekassa kuvassa äidin näkemys asiasta,
alimmassa kuvassa neiti 5-vuotiaan.






lauantai 26. syyskuuta 2015

Pussukoita

Tuli taas tarve lahjapussukalle, mutta en ihan osannut päättää millaisen tekisin.


Luonnonvalkoisella pitsikukalla ja helmikoristeella...?






Vai puhtaanvalkoisella pitsisydämellä ilman helmikoristetta? 

 
 
Tein molemmat ja kysyin toiselta lahjan antajalta mielipidettä.


Arvaatko kumpi valittiin?