Tulipa näköjään yli vuoden tauko blogin päivitykseen.
Siinä ajassa on valmistunut yksi talo (jonne on myös muutettu asumaan) ja ihmeen pitkään siinä riittää askaretta vielä "valmistumisen" jälkeenkin.
Vaan on se mukavaa kun saa itse päättää (kohtuullisen budjetin rajoissa) mitä laitetaan eikä mihinkään ole erityinen kiire.
Nämä ovenkahvat syntyivät 4-vuotiaan prinsessafanin huoneeseen. Idea ei ollut oma ja valitettavasti en tähän löytänyt alkuperäistä toteutusta. Mutta kivalta näyttävät ja ilme on helppo muuttaa heti kun lempivärit vaihtuvat. :)
Kun edellisen kerran (v. 2006) muutettiin omistusasuntoon, niin haluttiin tehdä sinne itse riittävän iso työpöytä, jonkä äärelle mahtuu yhtä aikaa ompelemaan ja nörtteilemään. Eikähän sellaista tietysti valmiina löytynyt, vaan se piti tehdä itse.
Ja niin se näköjään on, että jotkut asiat eivät muutu...
Edellinen pöydänrohjo oli sellaisenaan liian iso uuteen kotiin, joten ei muuta kuin taas uutta pöytää nikkaroimaan.
Liimapuulevyä,
Uulan maalia,
vanhan pöydän jalat,
yksi kätevä isäntä
ja siinä se!
Onko muuten mitään pinnaa kiristävämpää kuin se, että avaimet ovat hukassa jossain laskupinon alla silloin, kun piti jo mennä?
Meillä asiaan päätettiin vaikuttaa niin hienolla avainkaapilla, että siihen laittaa avaimet ihan vaan kaapin käyttämisen ilosta. Alunperin mielessä oli
tällainen (klik!). Vaan kun käytännössä kaikki liikenevät eurot olivat huvenneet johonkin jiirisahoihin ja sauma-aineisiin ja kaappi oli kuitenkin
saatava, niin siihen löytyikin yllättäen tarvikkeet omista nurkista.
Passelin kokoinen puulaatikko:
Pari listanpätkää ja 6 koukkua:
Pora:
Eri keepperiä (minkähän takia meillä on tätä tällä hetkellä 4 purkkia?!)
Nyt jo vähän jännittää millainen siitä tuli...
TA DAA!
Äh, vähän nuo ruuvit tuolla sisällä kiiltävät häiritsevästi.
Laitetaan siihen vähän mustaa tussia... Näin, paljon parempi:
Siinä ovat ja hyvin roikkuvat!
